Sanotaan, että vallitseva historiankirjoitus on voittajien kirjoittamaa. Onko näin myös TYT:n historiikin suhteen? Kenties, onhan valtaosa teoksen kirjoittajista viettänyt vuosia aktiiveina teatterissa. Ja ketkä olisivat voittajia teatterissa elleivät ne, jotka sitä aktiivisesti tekevät?
Mutta voittajista ja häviäjistä puhuminen ei oikein istu teatterin ideologiaan. Voittajahan tässä on jokainen, joka on saanut teatterimme toimintaan osallistua ja löytää sieltä jotain itselleen merkittävää. Ne taas, jotka ovat pyörähtäneet teatterissamme ja tajunneet, ettei se ole heidän juttunsa, ovat saaneet oman voittonsa tuosta tajuamisesta.
Historiikin ilmestyminen oli työvoitto. Parin vuoden työstäminen ei ollut vailla vastoinkäymisiä ja viivästyksiä, eikä teos ilman niitä olisi tänään sellainen kuin se on. Minulta on kysytty, olenko tyytyväinen nyt, kun kirja on viimein saatavilla. Olen kai. Tai siis tietenkin olen, mutta enpä ole juuri ehtinyt suunnata ajatuksiani omaan tyytyväisyyteeni. Minulle tärkeintä on se, että kirja kohtaa lukijansa ja saa tässä aikaan jotain. Ei se, että voin itse myhäillä, että tulipahan tehtyä.
TYT:ssa mukana olleelle lukijalle paras mahdollinen palkinto on, jos teos saa kertomansa ohella lukijansa läpikäymään myös muistoja, joita kirjan sivuille ei ole tallennettu. Oli tärkeää saada tallennettua seikkoja, jotka virallisempi historiankirjoitus olisi kenties ohittanut. Mutta oikeastaan yhtä tärkeää oli antaa joidenkin seikkojen jäädä kirjan kansien ulkopuolelle, leijumaan tarun- tai vähintään juorunhohtoisina teatterin ja teatterilaisten edesottamuksina, joiden totuuspohjan ei ole tarkoituskaan selvitä ikipäivänä.
Mikäli noihin seikkoihin ja niistä syntyneisiin ajatusketjuihin syttyy vielä halu palata, on minulla ja toimittajakumppanillani Tiina Hurskaisella se optio, että kirjoitamme niistä näytelmän. Matskua kyllä riittää. No, ehkemme lähde siihen, mutta perin kummallinen, omanlaisensa tulkinnan todellisuudestamme luova pläjäys siitä syntyisi.
Ehkä juuri siksi se on syytä jättää kirjoittamatta. Se kun saattaisi horjuttaa vallitsevia todellisuuskäsityksiä liiaksi.
Vaikka toisaalta, se jos joku olisi taiteen saralla voitto.
Jukka Kittilä, historiikin toimittaja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti