Muutama viikko sitten TYT:n esitys ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen. 7,5 kuolemansyntiä- esityksen videoprojisoinnissa väläytetyt kuvat sattuivat iskemään ajan hermoon oikein kunnolla. Tarkemmin kuin osasimme kuvitellakaan kun kuukausia aiemmin esitystä harjoiteltiin ja projisointia suunniteltiin. Niin ne kohut syntyvät; pikkuriikkinen yksityiskohta otetaan ja revitään irti kontekstistaan eli esityskokonaisuudesta, kasvatetaan ja kärjistetään ja läväytetään paksuna otsikkona mustalla keltaiselle. Mutta mitäpä pienistä; huomiota se on kyseenalainenkin huomio, sanoi entinen kohuohjaaja. No, minun puolestani jokainen saa olla mitä mieltä tahansa teatterimme esityksistä tai niissä esitetyistä videoprojisoinneista, kunhan on ensin todella nähnyt kyseisen esityksen. Turha on huudella jos ei vaivaudu itse henkilökohtaisesti ottamaan asiasta selvää.
Onneksi moni kuitenkin vaivautui, kiitos kaikille katsojille! 7,5 kuolemansyntiä nimittäin houkutti katsojia erittäin kiitettävästi jo ennen ainuttakaan otsikkoa. Ja jokainen katsoja on varmasti oman tulkintansa tehnyt sekä projisoinnista että koko esityksestä. Ja tulkinnanvapaus heille sallittakoon, yhtälailla kuin tekijöille sallitaan taiteen tekemisen vapaus ja kriitikoille kritisoimisen vapaus. Toki jokaiselle ihmiselle kuuluu myös sananvapaus, jota moni varmasti tälläkin hetkellä harjoittaa erinäisillä lehtijuttujen yhteyteen syntyneillä keskustelupalstoilla internetin ihmemaassa. Lieneepä moni ehkä kirjoittanut tästä aiheesta blogiinsakin, tiedä häntä.
Tämä on TYT:n blogi. Sen tarkoituksena on toimia tiedonvälittäjänä, keskustelun avaajana ja kannanottojenkin tilana. Täältä voit lukea uusimmista esityksistämme, niiden tekijöistä, siitä mitä viimeksi tapahtui pukuvarastossa bileiden aikana, filosofista pohdintaa yyteeläisyydestä ja teatterin merkityksestä sekä kaikkea muuta toimintaamme liittyvää. Tule ja katso, mene ja tiedä. Mutta älä hyvä ihminen usko kaikkea mitä lehdissä kirjoitetaan!
Maailma ei ole mustavalkoinen eikä yksikään ihminen ole yksiselitteisesti paha tai hyvä.
Minunkin kuvani heijastettiin seinälle Hitlerin kuvan jälkeen. Kuvassa olen 6-vuotias, pellavan vaaleatukkainen, ujosti hymyilevä tyttö, jonka vaaleanpunaisessa paidassa esiintyvät rakastuneet Aku ja Iines. Siinäkin tytössä asuu pieni Haisuli, pieni diktaattori, pieni murhaaja ja pieni koulukiusaaja. Eikös se niin mennyt, että se, joka meistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Tai: ”älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”. Ja mikä tärkeintä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Kivien sijasta haluaisin heittää haasteita, olkoon tämä blogiteksti yksi sellainen.
Rakkaudella,
Hanna Vähäniemi
TYT:n puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti